14. toukokuuta 2009 laukaistiin Ranskan Guayanassa Kouroussa kaksi kaikkien aikojen herkimmistä avaruusobservatorioista. Euroopan Ariane 5 -raketin kyydissä olivat Herschel, maailman tehokkain lämpöä havaitseva avaruusteleskooppi, sekä Planck, joka oli suunniteltu tutkimaan heikkoa säteilyä, joka täytti maailmankaikkeuden välittömästi alkuräjähdyksen jälkeen.
Kaikki ESA:n Herschel-avaruusobservatoriossa oli suurikokoista. Satelliitti oli noin 7 metriä korkea ja 4,3 metriä leveä, ja sen massa oli 3,25 tonnia. Sen kaukoputken pääpeilin halkaisija oli 3,5 metriä, mikä oli suurin koskaan tieteelliseen avaruusalukselle rakennettu peili.
Observatorio nimettiin toisen tieteen suuren nimen, saksalaisen harrastajataivaantutkijan ja muusikon William Herschelin mukaan, joka löysi Uranus-planeetan vuonna 1781. 19 vuotta myöhemmin hän löysi myös näkymättömän valon muodon, jota tutkijat kutsuvat “infrapunasäteilyksi”. Me kutsumme sitä usein yksinkertaisesti “lämmöksi”.
Herschel-observatorio lähetettiin erityiselle kiertoradalle 1,5 miljoonan kilometrin päähän, riittävän kauas, jotta maapallon lämpö ei häiritsisi havaintoja. Sen kolmea mittauslaitetta jäähdytettiin nestemäisellä heliumilla niin, että niiden lämpötila oli lähellä absoluuttista nollapistettä (-273 °C).
Herscheliä käytettiin ‘kylmän’ maailmankaikkeuden tutkimiseen. Sen erittäin herkät ‘silmät’ pystyivät näkemään pölypilvien läpi, jolloin voitiin tutkia tähtien muodostumisalueita ja galaksien keskuksia sekä havaita piilossa olevia tähtiä ja planeettoja. Sen avulla voitiin myös etsiä kaukaisia galakseja, jotta niiden muodostumiseen miljardeja vuosia sitten saataisiin uutta tietoa.
Herschelin uraauurtava tieteellinen tehtävä päättyi 29. huhtikuuta 2013, kun sen heliumjäähdytysaineen varasto ehtyi. Satelliittia käytettiin kuitenkin edelleen kiertoratatesteissä, kunnes sille lähetettiin lopullinen sammutuskomento 17. kesäkuuta.
