Nykyaikaiset teleskoopit ovat paljastaneet satoja jäisiä kohteita Neptunuksen kiertoradan ulkopuolella, alueella, jota kutsutaan Kuiperin vyöhykkeeksi. Vyöhyke on nimetty Gerard Kuiperin mukaan, joka oli Alankomaissa syntynyt tähtitieteilijä ja esitti vuonna 1951, että jotkut komeetat saattavat olla peräisin tältä alueelta.
Ensimmäinen Kuiperin vyöhykkeen kappale löydettiin vuonna 1992, mikä osoitti Kuiperin teorian paikkansapitävyyden. Niiden havaitseminen on vaikeaa, koska ne ovat hyvin himmeitä ja liikkuvat erittäin hitaasti. Näiden kappaleiden kiertorata Auringon ympäri kestää satoja vuosia.
Nämä kappaleet ovat todennäköisesti planeettojen syntymän jäänteitä. Ne ovat joutuneet tähän syrjäiseen ulkoalueeseen jättiläisplaneettojen kanssa tapahtuneiden vuorovaikutusten seurauksena.
Suurin osa kohteista on pieniä, halkaisijaltaan tyypillisesti 10–50 km. Vielä äskettäin Pluto oli suurin niistä, vaikka useat muut kohteet olivatkin lähes yhtä suuria.
Sitten vuonna 2005 löydettiin vieläkin suurempi kappale. Se tunnetaan nimellä 2003 UB313, ja tutkijat antoivat sille lempinimen “Xena” (suositun tv-sarjan soturiprinsessan mukaan), kunnes sille voitiin antaa virallinen nimi, Eris.
Löydettäessä Eris oli kaksi kertaa niin kaukana Auringosta kuin Pluto (97 Auringon ja Maan välistä etäisyyttä). Tämä teki siitä kaukaisimman tähän mennessä havaittavan kohteen aurinkokunnassa. Sen kiertorata on lisäksi kallistunut 44 astetta, joten se liikkuu selvästi muiden planeettojen ratojen ylä- ja alapuolella. Sillä on myös havaittu olevan kuu, nimeltään Dysnomia.
Kaikki eivät ole samaa mieltä siitä, että Plutoa ja Eristä tulisi pitää aurinkokunnan yhdeksäntenä ja kymmenentenä planeettana. Vuonna 2006 Kansainvälinen tähtitieteellinen liitto luokitteli ne ‘kääpiöplaneetoiksi’.
