Oletko koskaan miettinyt, miksi putoat aina maahan kolahdellen, riippumatta siitä, kuinka korkealle hyppäät? Ihmiset esittivät saman kysymyksen jo 340 vuotta sitten. Silloin brittiläinen tiedemies nimeltä Isaac Newton löysi painovoiman.
128125 Tarinassa kerrotaan, kuinka Isaac oli puutarhassaan, kun omena putosi hänen päähänsä. Hän hieroi mustelmaansa ja alkoi miettiä, miksi omena oli osunut häneen eikä lentänyt sen sijaan ylöspäin.
Newton keksi, että jonkin näkymättömän voiman täytyi vetää omenaa kohti maata. Hän antoi tälle voimalle nimen “painovoima” – latinankielisestä sanasta “gravitas”, joka tarkoittaa “paino”.
Newton tajusi, että jokainen esine maailmankaikkeudessa vetää puoleensa jokaista muuta esinettä maailmankaikkeudessa. Jopa omena vetää hieman puoleensa kaikkea ympärillään olevaa.
Juuri painovoima pitää Kuun kiertoradalla Maan ympärillä, ja painovoima mahdollistaa sen, että Aurinko pitää planeettaperheensä koossa. Auringon ja Kuun vetovoima aiheuttaa myös Maan merien vuoroveden.
Painovoiman voimakkuus riippuu kuitenkin esineen koosta ja tiheydestä – siitä, mitä tiedemiehet kutsuvat sen “massaksi”. Pienen omenan painovoima on liian heikko voittamaan valtavan Maan vetovoimaa, joten se putoaa kohti planeetan keskustaa.
Kohteen painovoiman vaikutus heikkenee etäisyyden kasvaessa. Everestin huipulla oleva kiipeilijä painaa hieman vähemmän kuin merenpinnan tasolla. Jos avaruusalus matkustaa riittävän kauas Maasta, se pääsee lopulta kokonaan planeetan painovoiman vaikutuksen ulkopuolelle.
