Avaruudessa on ollut mukana monia erilaisia olentoja astronauttien seurana. Ihmisten tavoin useimmilla niistä on vaikeuksia sopeutua painottomuuteen. Yksi poikkeus on pieni mato, nimeltään C. elegans, joka näyttää pärjäävän kiertoradalla paremmin kuin maapallolla.
Kun ESA:n astronautti André Kuipers matkusti ensimmäistä kertaa Kansainväliselle avaruusasemalle (ISS) vuonna 2004, C. elegans valittiin mukaan. Nämä mikroskooppisen pienet madot valittiin, koska ne olivat ensimmäinen monimutkainen elämänmuoto, jonka kaikki geenit (kehon solujen rakennuspalikat) oli kartoitettu.
Myöhemmin tutkijat havaitsivat, että seitsemän matojen geeneistä oli avaruudessa vähemmän aktiivisia. Yllättäen matot näyttivät toimivan paremmin ilman niitä. Tulokset viittasivat siihen, että niiden lihakset sopeutuivat avaruuden olosuhteisiin. Voisiko avaruuslento hidastaa lihasten ikääntymisprosessia?
Laboratoriokokeet vahvistivat, että myös muut madot, joita oli kasvatettu ilman näitä seitsemää geeniä, elivät pidempään ja terveempinä. Koska ihmisillä on noin 55% yhteisiä geenejä C. elegansin kanssa, seuraava askel oli selvittää, miten ihmisen lihakset reagoivat avaruuslentoon.
Toisella ISS-avaruusasemalla suorittamallaan tehtävällä, joka päättyi 1. heinäkuuta, André kuljetti mukanaan lisää matoja jatkotutkimusta varten. Tällä kertaa kuitenkin myös astronauttia itseään tutkittiin. Ennen tehtävän alkua hänen toisesta jalastaan otettiin pieni lihaskappale, joka säilytettiin analysointia varten. Tutkijat odottavat nyt innokkaasti, miten tämä näyte eroaa lihaksista, jotka ovat viettäneet kuusi kuukautta painottomuudessa. Toisin kuin matojen kohdalla, André saa kuitenkin muutaman viikon aikaa toipua väsyttävästä matkastaan, ennen kuin hänen lihaksensa pääsevät mikroskoopin alle.
