Vuodesta 1985 lähtien tutkijat ovat seuranneet Etelämantereen yläpuolella sijaitsevaa otsonikatoa. Oli toivottu, että otsonikato kutistuisi vähitellen, mutta ESA:n Envisat-avaruusluotaimen uusimmat tulokset ovat paljastaneet, että otsonin väheneminen on ollut ennätyksellisen suurta.
2. lokakuuta tehdyt mittaukset osoittivat 40 miljoonan tonnin vähennyksen, mikä ylitti vuoden 2000 ennätyksen. Lisäksi tämän vuoden otsonikolo kattaa 28 miljoonan neliökilometrin alueen, mikä on lähes yhtä suuri kuin vuoden 2000 kolo. Myös otsonikadon syvyys kilpailee aiempien ennätysarvojen kanssa.
“Tällainen merkittävä otsonin väheneminen edellyttää erittäin alhaisia lämpötiloja stratosfäärissä yhdistettynä auringonvaloon”, sanoi ESA:n tutkija Claus Zehner. “Tämän vuoden äärimmäinen otsonin väheneminen selittyy sillä, että lämpötilat Etelämantereen yläpuolella laskivat noin miinus 92 celsiusasteeseen – mikä on alhaisin alueella vuodesta 1979 lähtien mitattu lämpötila.”
Otsoni on eräs happikaasun muoto. Se muodostaa kerroksen 25–40 km:n korkeudella maanpinnasta, alueella, jota kutsutaan stratosfääriksi. Otsonikerros on tärkeä, koska se estää auringon haitallisten ultraviolettisäteiden pääsyn maahan. Nämä säteet lisäävät ihosyövän ja silmän kaihin riskiä sekä vaikuttavat meren elämään.
Otsonikerroksen ohentuminen johtuu ihmisen aiheuttamista saasteista, kuten kloorista, jotka pysyvät ilmakehässä monien vuosien ajan. Kun napaseudulla koittaa kevät, auringonvalo vapauttaa korkealla sijaitseviin pilviin kertyneen kloorin. Kloori tuhoaa sitten otsonin nopeasti.
Aukko säilyy yleensä marraskuuhun tai joulukuuhun asti, jolloin Etelämantereen yläpuolella oleva otsonipitoisuudeltaan vähäinen ilma alkaa sekoittua ulkopuolelta tulevaan otsonipitoiseen ilmaan.
