Asteroidit ovat pieniä, kivisiä taivaankappaleita, jotka ovat jääneet jäljelle planeettojen muodostumisesta 4,5 miljardia vuotta sitten. Niitä kutsutaan usein ‘pienplaneetoiksi’.
Näitä kivenpalasia arvioidaan olevan miljardeja. Suurin osa niistä sijaitsee donitsinmuotoisessa ‘päävyöhykkeessä’ Marsin ja Jupiterin kiertoratojen välissä. Tämän päävyöhykkeen sisäreunalla asteroidit kiertävät Aurinkoa noin kolmessa vuodessa. Päävyöhykkeen ulkorajan lähellä olevilla asteroideilla kiertorata kestää kaksi kertaa niin kauan.
Sana ‘asteroidi’ tarkoittaa ‘tähtimäistä’. Ne saivat tämän nimen, koska ne näkyvät useimmissa kaukoputkissa vain valopisteinä. 1900-luvun alkupuolella tähtitieteilijät kutsuivat niitä ‘taivaan tuholaisiksi’. Niitä näkyi niin paljon, että ne pilasivat kaukaisten galaksien ja sumujen valokuvia.
Asteroideista suurin, Ceres, löydettiin ensimmäisenä. Sen löysi Giuseppi Piazzi Palermosta, Sisiliasta, 1. tammikuuta 1801.
Wilhelm Olbers löysi toisen pienen planeetan – Pallasin – vuonna 1802. Sen jälkeen löydettiin Juno (1804) ja Vesta (1807). Vuodesta 1847 lähtien ei ole kulunut yhtään vuotta ilman, että olisi löydetty vähintään yksi asteroidi.
