Vuosisatojen ajan ihmiset haaveilivat lähtemisestä Maasta ja matkustamisesta muihin maailmoihin. Sitten vuonna 1957 Neuvostoliitto otti ensimmäisen pienen askeleen avaruuteen laukaisemalla pienen satelliitin, nimeltään Sputnik. Avaruusajan kausi oli alkanut.
Aikaisempaa avaruustoimintaa hallitsivat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. Ajan myötä kuitenkin myös Eurooppa ja Japani oppivat rakentamaan omia satelliittejaan ja rakettejaan. Nykyään esimerkiksi Kiina, Intia, Etelä-Korea, Israel ja Brasilia kehittävät omaa avaruusteollisuuttaan.
Viimeisten 60 vuoden aikana on lähetetty miehittämättömiä luotaimia kohti kaikkia aurinkokunnan planeettoja sekä monia satelliitteja, asteroideja ja komeettoja. Avaruusalukset ovat laskeutuneet pehmeästi puolen tusinan planeetalle, kun taas marsroverit ovat ajaneet Kuun ja Marsin pinnoilla. Myös Aurinkoa on tutkittu erittäin yksityiskohtaisesti avaruusluotainlaivaston avulla.
Kaukaisen maailmankaikkeuden tutkimiseksi on laukaistu avaruuteen lukuisia avaruusobservatorioita, kuten Hubble-avaruusteleskooppi. Ne ovat lähettäneet maahan upeita, näkyvässä valossa otettuja kuvia. Ne pystyvät kuitenkin havainnoimaan tähtiä ja galakseja myös aallonpituuksilla, joita ihmissilmä ei näe – radio-, infrapuna-, ultravioletti-, röntgen- ja gammasäteilyllä. Lukuisat löydöt ovat muuttaneet tapaamme nähdä maailmankaikkeuden.
Yuri Gagarinin avattua tien vuonna 1961 yli 500 ihmistä on lentänyt avaruudessa. 20 ihmistä on matkustanut Kuuhun, ja heistä 12 on kävellyt Kuun pinnalla. Avaruusasemia on rakennettu, ja astronautit ovat oppineet elämään ja työskentelemään avaruudessa useiden kuukausien tai jopa vuosien ajan.
