Korkealla Antarktiksen jäisen mantereen yläpuolella ESA:n Envisat-avaruusluotain tarkkailee tilannetta – ja sen laitteiden havainnot ovat varsin huolestuttavia.
Pakkaslämpötilat ja ihmisen tuottamat kemikaalit aiheuttavat yhdessä ‘aukon’ otsonikerroksessa. Ja tämän vuoden otsoniaukko näyttää olevan yksi suurimmista, mitä on koskaan mitattu.
Elokuun puoliväliin 2005 mennessä se oli jo laajentunut 10 miljoonan neliökilometrin alueeksi – suunnilleen Euroopan kokoiseksi. Sen odotettiin laajenevan vielä lisää syyskuun aikana.
Otsonikato havaittiin ensimmäisen kerran 1980-luvun puolivälissä, ja ESA:n satelliitit ovat tutkineet otsonikatoa jatkuvasti vuodesta 1995 lähtien. Niiden mittaustietojen mukaan vain vuosien 1996 ja 2000 otsonikadot olivat suurempia tähän aikaan vuodesta.
Otsoni on hapen muoto. Pieniä määriä otsonia esiintyy stratosfäärissä, 20–50 km:n korkeudella maanpinnasta.
Onneksemme otsonikerros suojaa meitä auringon ultraviolettisäteilyltä, joka voi aiheuttaa ihosyöpää. Ihmisen tuottaman kloorin aiheuttamat kemialliset reaktiot korkealla sijaitsevissa pilvissä tuhoavat kuitenkin otsonia.
Polaarisen kevään saapuessa palaavan auringonvalon ja kloorin kemiallisten reaktioiden yhteisvaikutuksesta otsonimolekyylit hajoavat hapeksi. Yksi ainoa kloorimolekyyli voi hajottaa tuhansia otsonimolekyylejä.
Envisat-satelliitin toimittamat tiedot ovat elintärkeitä tämän suojakerroksen kausivaihteluiden seurannalle. Satelliittitiedot syötetään lähes reaaliaikaiseen otsonin seuranta- ja ennustespalveluun, johon osallistuu yli 30 kumppania 11 maasta.
