Useimpien tähtien kuoleminen kestää miljoonia vuosia. Kun Aurinkoa muistuttava tähti on polttanut kaiken vetypolttoaineensa, se laajenee ja muuttuu punaiseksi jättiläiseksi. Sen halkaisija voi olla miljoonia kilometrejä – tarpeeksi suuri nielaisemaan Merkurius- ja Venus-planeetat.
Kun tähti on puhaltanut ulkokerroksensa pois, se romahtaa ja muodostaa erittäin tiheän valkoisen kääpiön. Yksi teelusikallinen valkoisen kääpiön ainetta painaisi jopa 100 tonnia. Miljardien vuosien kuluessa valkoinen kääpiö jäähtyy ja muuttuu näkymättömäksi.
Tähdet, joiden massa on yli kahdeksan kertaa Auringon massa, päättyvät hyvin äkillisesti. Kun niiden polttoaine loppuu, ne turpoavat punaisiksi superjättiläisiksi. Ne yrittävät pysyä hengissä polttamalla erilaisia polttoaineita, mutta tämä onnistuu vain muutaman miljoonan vuoden ajan. Sitten ne räjähtävät palasiksi valtavassa supernovaräjähdyksessä.
Noin viikon ajan supernova loistaa kirkkaammin kuin mikään muu tähti galaksissaan. Sitten sen kirkkaus hiipuu nopeasti. Jäljelle jää vain pieni, tiheä kappale – neutronitähti tai musta aukko – jota ympäröi laajeneva, erittäin kuuman kaasun pilvi.
Superjättiläistähdessä muodostuneet alkuaineet (kuten happi, hiili ja rauta) leviävät avaruuteen. Tästä tähtipölystä syntyy lopulta uusia tähtiä ja planeettoja.
