Kappaleita, jotka kiertävät planeetan ympäri, kutsutaan satelliiteiksi. Satelliitin jokainen täydellinen kierros planeetan ympäri on kiertorata.
Maapallollamme on yksi luonnollinen satelliitti – Kuu. Lokakuusta 1957 lähtien Maan kiertoradalle on kuitenkin sijoitettu useita tuhansia keinotekoisia (ihmisen rakentamia) satelliitteja.
Pysyäkseen kiertoradalla satelliitin on liikkuttava erittäin suurella nopeudella, joka riippuu korkeudesta. Tyypillisesti 300 km:n korkeudella maanpinnasta sijaitsevalla pyöreällä kiertoradalla tarvitaan siis nopeutta 7,8 km/s (28 000 km/h). Tällä nopeudella satelliitti kiertää maapallon kerran 90 minuutissa.
Satelliittien on liikuttava niin nopeasti, jotta ne voivat kompensoida maapallon painovoiman vaikutusta. Tämä on samanlaista kuin kun joku heittää krikettipalloa tai baseball-palloa. Mitä kovemmin pallo heitetään, sitä pidemmälle se lentää ennen kuin se putoaa maahan.
Jos pelaaja pystyisi heittämään pallon niin kovaa, että se saavuttaisi tarvittavan nopeuden, pallo menisi kiertoradalle. Se ei koskaan putoaisi takaisin Maahan. Heitä sitä vielä kovemmin, niin että se saavuttaa nopeuden 11,2 km/s (40 300 km/h) – jota kutsutaan ‘pakonopeudeksi’ – ja pallo poistuu kokonaan Maasta. Siitä tulee sitten Auringon ‘satelliitti’.
