Avaruus on äärimmäisen vihamielinen ympäristö. Avaruusalusten on kestettävä äärimmäistä kuumuutta ja kylmyyttä, säteilyä, magneettikenttiä, meteoriitteja, muiden avaruusalusten jätteitä sekä ilman puutetta.
Koska avaruusalusten rakentaminen ja laukaiseminen on kallista, haluamme niiden kestävän mahdollisimman pitkään. Jotta satelliitit voisivat toimia avaruudessa monien vuosien ajan, niiden on läpäistävä lukuisia testejä maassa.
Ensimmäinen haaste, jonka satelliittien on selvitettävä, on raketin laukaisun aikana syntyvä kova melu ja tärinä. Tätä testataan ravistelemalla satelliittia ja altistamalla se erityisen kammion sisällä olevista valtavista kaiuttimista tulevalle äänelle.
Toinen haaste, jonka satelliittien on selvitettävä avaruudessa, on selviytyä äärimmäisistä kuumuudesta ja kylmyydestä. Auringon aiheuttamaa äärimmäistä kuumuutta simuloidaan ilmatiiviissä kammiossa, joka on varustettu tehokkailla lampuilla ja peileillä. Erittäin alhaiset lämpötilat saadaan aikaan pumppaamalla nestemäistä typpeä kammion seinissä olevien putkien läpi.
Sähköjärjestelmien toimivuuden varmistamiseksi satelliitti sijoitetaan voimakkaaseen magneettikenttään, joka voi aiheuttaa sähköisiä häiriöitä. Tietokoneet valvovat kaikkea, mitä avaruusaluksessa tapahtuu näiden koettelemusten aikana.
Yli vuoden ajan tai jopa pidempään jokainen avaruusaluksen osista testataan ja testataan uudelleen. Kun avaruusalus on koottu, se testataan vielä kerran. Vasta silloin insinöörit voivat olla varmoja siitä, että heidän luomuksensa menestyy, kun se saavuttaa kiertoradan.
