Euroopalla on omat sääsatelliittinsa, joita kutsutaan nimellä Meteosat. ESA laukaisi ensimmäisen Meteosat-satelliitin geostationaariselle kiertoradalle, 36 000 km:n korkeuteen Guineanlahden yläpuolelle, 23. marraskuuta 1977.
Siitä lähtien on laukaistu vielä kahdeksan Meteosat-satelliittia. Näistä uusin (Meteosat-9) aloitti täysimittaisen toimintansa 29. tammikuuta 2004. Seuraavien vuosien aikana on suunniteltu vielä kaksi satelliittia, joita seuraa kolmannen sukupolven satelliitit.
Uusimmissa Meteosat-satelliiteissa (ns. ‘toisen sukupolven’ satelliiteissa) on monia rakenteellisia parannuksia aiempiin malleihin verrattuna. Yksi etu on, että ne pystyvät lähettämään terävämpiä kuvia entistä useammin.
Meteosat-9:ssä on yksi laite, jolla voidaan tutkia pilviä, maata, merta, lunta ja jäätä sekä päivällä että yöllä. Toinen laite on tarkoitettu ilmastotutkimuksiin. Kerätyt tiedot auttavat sääennustajia tunnistamaan ja ennustamaan vaarallista säätä. Tähän kuuluvat tiheä sumu, ukkosmyrskyt sekä voimakkaiden myrskyjen äkillinen voimistuminen, johon liittyy myrskytuuli ja kaatosade. Myös pitkän aikavälin ennusteet tarkentuvat.
Lokakuuhun 2006 asti yhtään eurooppalaista sääsatelliittia ei ollut sijoitettu polaarikiertoradalle. Tilanne muuttui, kun MetOp-A-niminen satelliitti laukaistiin. Sarjan toinen satelliitti, MetOp-B, laukaistiin 17. syyskuuta 2012, ja se toimii yhdessä MetOp-A:n kanssa, mikä lisää tietomäärää entisestään. Kolmas ja viimeinen satelliitti, MetOp-C, laukaistaan vuonna 2016.
