Viimeisten 30 vuoden ajan kaikki Euroopan raketit on laukaistu Kourousta Etelä-Amerikasta. Miksi Eurooppa valitsi avaruuskeskuksen maailman toiselta puolelta?
Uuden sijoituspaikan etsiminen alkoi 1960-luvulla, kun Ranskan oli luovuttava laukaisualustastaan Algerian aavikolla.
Ranskan avaruusvirasto valitsi lopulta rannikkoalueen Ranskan Guayanassa, viidakon laidalla. Uusi sijoituspaikka sijaitsi lähellä Kourou-nimistä kalastajakylää ja ei kaukana Paholaisen saaren vanhasta vankilayhdyskunnasta.
Kourou sijaitsi tuhansien kilometrien päässä Euroopasta, ja kaikki piti rakentaa alusta alkaen. Sillä oli kuitenkin useita keskeisiä etuja:
-
laukaisut tapahtuisivat kaukana suurista taajamista
-
raketteja voitaisiin laukaista turvallisesti itään ja pohjoiseen avomerelle
-
käytetyt rakettivaiheet putoaisivat vaarattomasti mereen
-
satelliitit voitaisiin helposti lähettää sekä polaarisille että päiväntasaajan kiertoradoille.
Euroopan avaruuskeskuksesta on myös hyvin lyhyt matka päiväntasaajalle. Se hyötyy päiväntasaajalla maapallon nopean pyörimisen aiheuttamasta slingshot-ilmiöstä. Tämä antaa lähellä laukaistaville raketeille ilmaisen vauhdinlisän, joka on 1 650 km/h itään päin. Tämä vähentää niiden tarvitseman polttoaineen määrää ja mahdollistaa raskaampien satelliittien laukaisun.
