Autoilu sai aivan uuden ilmeen, kun hollantilaiset opiskelijat rakensivat avaruusteknologiaa hyödyntäen Nunan, 21. vuosisadan huippuautonst vuosisata.
Nuna sijoittui ensimmäiseksi vuoden 2001 World Solar Challengessa, joka oli 3 010 km:n pituinen, koko Australian halki kulkeva aurinkovoimalla toimivien autojen kilpailu. Se rikkoi neljä maailmanennätystä ja ajoi kilpailun loppuun 32 tunnissa ja 39 minuutissa keskinopeudella 91 km/h. Sen jälkeen se voitti kilpailun uudelleen vuonna 2003 – jälleen rikkoen kaikki ennätykset.
Aerodynaamisella koneella oli monia etuja. Ilmanvastusta vähentävään muotoon suunniteltu ulkokuori oli valmistettu avaruusteknologian mukaisista muoveista, jotta se olisi kevyt mutta silti kestävä. Runko oli valmistettu hiilikuidusta, jota oli vahvistettu Kevlarilla, materiaalilla, jota käytetään satelliiteissa.
Auton pinta oli peitetty erittäin tehokkailla galliumarsenidipohjaisilla aurinkokennoilla, jotka oli alun perin kehitetty satelliiteille, kuten ESA:n SMART-1-kuututkimusluotaimelle. Nuna kuljetti mukanaan myös pieniä laitteita, jotka takasivat akun ja aurinkokennojen maksimaalisen tehon jopa silloin, kun auto oli varjossa tai sää oli pilvinen. Näitä laitteita käytetään monissa satelliiteissa, kuten ESA:n Rosetta-komeettatutkimusluotaimessa.
