1960-luvun tv-sarjan fanit Star Trek olivat hämmästyneitä, kun he näkivät kapteeni Kirkin avaavan pienen kädessä pidettävän puhelimen puhuakseen avaruusaluksensa miehistölle. Nykyään matkapuhelimet eivät ole enää tieteiskirjallisuutta. Missä tahansa maapallolla liikutkin, napa-alueilta keskelle merta, on mahdollista pitää yhteyttä puhelimitse. Uusimmilla malleilla on myös mahdollista lähettää sähköposteja ja tehdä hakuja internetissä.
Tämä viestinnän vallankumous on tullut mahdolliseksi satelliittiteknologian käyttöönoton ansiosta. 1960-luvun puoliväliin asti puhelinviestit välitettiin maalla sijaitsevien radioyhteyksien ja kaapeleiden kautta. Viestien käsittelykapasiteetilla oli kuitenkin rajansa.
Sitten tulivat ensimmäiset tietoliikennesatelliitit. Geostationaarisella kiertoradalla, noin 36 000 km päiväntasaajan yläpuolella, satelliitit pystyivät toimimaan ilman kallista lähetin- ja kaapeliverkkoa. Ne pystyivät helposti yhdistämään soittajia meren tai vuorijonon molemmin puolin. Vuonna 1965 laukaisun saanut Early Bird pystyi käsittelemään 240 puhelua kerrallaan. Nykyään suuri viestintäsatelliitti pystyy käsittelemään satoja tuhansia puheluita.
Viime vuosina on tapahtunut uusi mullistus, kun pienien satelliittien laivastot on otettu käyttöön matalilla tai keskikorkeilla maankiertoradoilla. Koska kymmeniä satelliitteja lentää eri reiteillä, horisontin yläpuolella on aina useita satelliitteja, jotka voivat vastaanottaa puheluita mobiililaitteista. Jokainen puhelu lähetetään sitten maassa sijaitsevaan ‘yhdysasemaan’, joka välittää sen edelleen vastaanottajalle. Näitä satelliitteja käytetään myös henkilöiden seurantaan, viestintään ja hätätilanteiden paikantamiseen.
