Kuut ovat luonnollisia kappaleita, jotka kiertävät planeettoja. Tutkijat kutsuvat niitä yleensä planeettojen satelliiteiksi (ihmisen rakentamia satelliitteja kutsutaan toisinaan keinotekoisiksi kuiksi). Aurinkokunnassamme on noin 170 kuuta. Suurin osa niistä kiertää kaasujättiläisiä Jupiteria ja Saturnusta. Pienillä planeetoilla on yleensä vain vähän kuita: Marsilla on kaksi, Maalla yksi, kun taas Venuksella ja Merkuriuksella ei ole yhtään.
Maan Kuu on poikkeuksellisen suuri verrattuna planeettaan. Useimmat kuut jäävät varjoon lähellä olevan planeettansa rinnalla. Jotkut Jupiterin ja Saturnuksen kuista ovat kuitenkin paljon suurempia kuin meidän Kuumme. Ganymede ja Titan ovat suurempia kuin Merkurius-planeetta.
Pienen kokonsa vuoksi lähes kaikki kuut eivät pysty pitämään ilmakehää yllä. Niiden heikko painovoima antaa kaasujen karata avaruuteen. Poikkeuksena on Titan, Saturnuksen järjestelmän suurin kuu. Titanilla on paksumpi ja tiheämpi ilmakehä kuin Maalla. Typpi on molempien ilmakehien pääkaasu, mutta Titanilla ei ole happea eikä elämää. Sen pintaa peittää oranssi sumu. Jotkut tutkijat pitävät Titania syvässä pakkasessa olevana primitiivisenä Maana.
Joidenkin satelliittien, mukaan lukien Kuumme, uskotaan syntyneen valtavien törmäysten seurauksena aurinkokunnan historian alkuvaiheessa. Kuu muodostui jäänteiden pilvestä, joka jäi kiertoradalle Maan ympärille. Toiset satelliitit ovat saattaneet kasvaa kaasu- ja pölypilvestä, joka ympäröi jättiläisplaneettoja niiden kerätessä materiaalia. Suurin osa pienemmistä kuista on komeettoja tai asteroideja, jotka jäivät kiinni, kun ne kulkivat liian lähellä suurta planeettaa.
