ESA on kehittänyt satelliittiviestintää 1970-luvulta lähtien. Jo vuonna 1980 sen Orbital Test Satellite -satelliittia käytettiin videoyhteyksien luomiseen Saksassa ja Isossa-Britanniassa sijaitsevien ryhmien välillä. Se välitti myös hätäpuheluita, kun tulipalo tuhosi maajärjestelmän Lyonissa.
Pian tämän jälkeen Marecs-niminen satelliitti toi mukanaan läpimurron matkaviestinnässä. Epäluotettavan lyhytaaltoradion sijaan ihmiset pystyivät käyttämään satelliittipuhelimia soittaakseen alukselta maihin.
1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla laukaistiin neljä ECS-satelliittia. Kukin niistä pystyi välittämään 12 000 puhelinyhteyttä ja 10 televisiokanavaa ympäri Eurooppaa.
Satelliitista kattoantenneihin suuntautuvan suoran lähetystoiminnan kehitys sai uuden käänteen vuonna 1989, kun ESA:n Olympus-satelliitti otettiin käyttöön. Olympusta käytettiin myös ensimmäisessä tiedonsiirrossa kahden satelliitin välillä.
Viimeisimmät läpimurrot ovat peräisin Artemis-nimisestä satelliitista. 30. marraskuuta 2001 sitä käytettiin ensimmäistä kertaa kuvien lähettämiseen laser säteen avulla. Täydelliset kuvat lähetettiin SPOT 4 -satelliitista, joka kiertää 832 km:n korkeudella, Artemis-satelliitille, joka sijaitsee 31 000 km:n korkeudella maanpinnasta.
Tällä hetkellä Artemis-satelliittia käytetään kuvien ja valtavien tietomäärien lähettämiseen Envisat-satelliitista ESA:n keskukseen Rooman lähellä.
