Kiertorata on kappaleen liikerata tietyn avaruuspisteen ympäri, esimerkiksi Kuun liikerata Maan ympäri. Kiertoradat määräytyvät painovoiman vaikutuksesta, ja ne ovat usein ‘elliptisiä’, eli soikean muotoisia.
Jokainen satelliitti sijoitetaan tehtävänsä suorittamiseen parhaiten soveltuvalle kiertoradalle. Esimerkiksi maapallon havainnointisatelliitit sijoitetaan yleensä matalille (400–1 200 km) pyöreille kiertoradoille. Näin ne kiertävät maapallon kerran muutaman tunnin välein ja saavat tarkkoja kuvia planeetan pinnasta.
Paras reitti näille satelliiteille on “polaarinen” kiertorata, joka vie ne pohjois- ja etelänavan yli. Kun Maa pyörii niiden alla, satelliitit voivat katsoa suoraan alaspäin ja tutkia koko planeettaa – kaistale kaistaleelta – muutaman päivän aikana.
Sää- ja viestintäsatelliitit “leijuvat” usein saman maapallon alueen yläpuolella 24 tuntia vuorokaudessa. Tämä on mahdollista, kun ne sijoitetaan pyöreille kiertoradoille noin 36 000 km:n korkeudelle päiväntasaajan yläpuolelle. Tällä korkeudella ne pysyvät maapallon pyörimisen tahdissa, joten ne katsovat aina alas samoihin paikkoihin. Tätä kutsutaan “geostationaariseksi kiertoradaksi”. Jotkut satelliitit – mukaan lukien Kansainvälinen avaruusasema – liikkuvat matalilla kiertoradoilla, jotka ovat kaltevia (kallistuneita) päiväntasaajaan nähden.
Useat tieteelliset satelliitit, kuten ESA:n Cluster ja XMM-Newton, liikkuvat hyvin elliptisillä (munanmuotoisilla) kiertoradoilla, jotka vievät ne lähelle Maata ja sitten kauas pois.
