Suurin osa tähtitieteilijöistä uskoo, että maailmankaikkeus sai alkunsa suuresta räjähdyksestä noin 14 miljardia vuotta sitten. Tuolloin koko maailmankaikkeus oli kuplan sisällä, joka oli tuhansia kertoja pienempi kuin neulanpää. Se oli kuumempi ja tiheämpi kuin mikään, mitä voimme kuvitella.
Sitten se räjähti yhtäkkiä. Meille tuttu maailmankaikkeus syntyi. Aika, avaruus ja aine saivat alkunsa alkuräjähdyksessä. Sekunnin murto-osassa maailmankaikkeus kasvoi pienemmästä kuin yksi atomi suuremmaksi kuin galaksi. Ja se jatkoi kasvuaan uskomattomalla vauhdilla. Se laajenee edelleen tänäkin päivänä.
Kun maailmankaikkeus laajeni ja jäähtyi, energia muuttui aineen ja antiaineen hiukkasiksi. Nämä kaksi vastakkaista hiukkastyyppiä tuhosivat toisensa suurelta osin. Osa aineesta kuitenkin säilyi. Vakaampia hiukkasia, joita kutsutaan protoneiksi ja neutroneiksi, alkoi muodostua, kun maailmankaikkeus oli ollut olemassa yhden sekunnin.
Seuraavien kolmen minuutin aikana lämpötila laski alle miljardi celsiusastetta. Ilma oli nyt riittävän viileää, jotta protonit ja neutronit pystyivät yhdistymään ja muodostamaan vety- ja heliumytimiä.
300 000 vuoden kuluttua maailmankaikkeus oli jäähtynyt noin 3 000 asteeseen. Atomien ytimet pystyivät vihdoin sitomaan elektroneja ja muodostamaan atomeja. Maailmankaikkeus täyttyi vety- ja heliumkaasupilvistä.
