14. tammikuuta 2005 ESAn Huygens-luotain laskeutui historiallisesti Saturnuksen jättiläismäisen kuun, Titanin, pinnalle. Nyt, kun Huygensin tiedot on analysoitu huolellisesti, tutkijat ovat selvittäneet monia tämän planeetan kokoisen kuun mysteerejä.
2 ½ tunnin laskeutumisen aikana mittalaitteet tallensivat tietoja lämpötilasta, tuulen nopeudesta ja ilmakehän koostumuksesta. Tulokset osoittavat, että Huygensin matka oli kuoppainen, sillä se ajautui itään yli 100 km/h puhaltavien korkean tason tuulien mukana. Kun se kuitenkin laskeutui oranssinvärisen sumun läpi, ilmakehän lämpötila ja tiheys kasvoivat ja tuulen nopeus hidastui. Tuulet kääntyivät suunnan 7 kilometrin korkeudella ja kuljettivat Huygensia lempeästi länteen laskeutumisen viimeisinä minuutteina.
Ilmakehä koostui pääosin typestä, ja siinä oli noin 5 prosenttia metaania; myös ilmakehän sumu koostui pääosin metaanista. (Maapallolla metaanikaasua poltetaan kattiloissa ja liesissä.)
Tehtävän aikana kerätyt noin 350 kuvaa paljastivat jäisen maiseman, jota leimasivat tummat kanavat, jotka kiemurtelivat kohti sileää ‘rannikkoa’. Metaanisateet täyttävät toisinaan kuivat kanavat ja muodostavat väliaikaisia jokia, jotka kuluttavat pintaa ja kuljettavat irtomateriaalia läheisille tasangoille.
Tasainen alankoalue, jolle Huygens laskeutui, oli täynnä kiviä tai pieniä jääpalasia. Vaikka pinta oli melko pehmeä, vähän kuin kevyesti tiivistynyttä lunta, se oli erittäin kylmä (-180 °C) – paljon kylmempi kuin Etelämantereella. Hienorakeinen jää oli metaanin kastelemaa, ja metaani haihtui, kun lämmin luotain kosketti sitä.
