Kauan sitten merellä purjehtineet ihmiset löysivät tiensä tarkkailemalla auringon, kuun ja tähtien sijainteja. Sitten, noin vuonna 1300, kompassin keksiminen helpotti hieman näiden merenkulkijoiden elämää.
Nykyään avaruusteknologian ansiosta kenenkään ei enää ole mahdollista eksyä. Jokainen henkilö, auto, alus tai lentokone, joka on varustettu satelliittinavigointijärjestelmällä, voi määrittää sijaintinsa 15–20 metrin tarkkuudella.
Satelliittinavigointi perustuu siihen, että vastaanotin laskee sijaintinsa vähintään neljän satelliitin lähettämien signaalien avulla.
Järjestelmä, jota nykyään käytämme arjessa, kehitettiin alun perin sotilaallisiin tarkoituksiin. Vuosina 1960–1968 Yhdysvaltain armeija laukaisi 23 navigointisatelliittia helpottamaan Polaris-sukellusveneiden navigointia.
Näistä kehittyi lopulta maailmanlaajuinen paikannusjärjestelmä (GPS). Venäjän puolustusvoimat otti käyttöön vastaavan järjestelmän, nimeltään Glonass. Molemmat järjestelmät ovat nykyään käytettävissä sekä siviili- että sotilaskäyttöön. Tästä syystä Eurooppa halusi oman, luotettavan järjestelmänsä.
Euroopassa on nyt otettu käyttöön EGNOS-niminen järjestelmä, joka parantaa GPS-järjestelmän tarkkuutta. ESA ja Euroopan yhteisö kehittävät myös yhdessä Euroopan omaa siviilikäyttöön (ei-sotilaalliseen käyttöön) tarkoitettua navigointijärjestelmää. Galileo-niminen järjestelmä tulee olemaan ensimmäinen täysin siviilikäyttöön tarkoitettu maailmanlaajuinen navigointijärjestelmä.
