Ensimmäinen henkilö, joka suunnitteli raketin, jossa käytettiin nestemäisiä polttoaineita ruudin sijaan, oli venäläinen opettaja nimeltä Konstantin Tsiolkovsky. Kesti yli 20 vuotta, ennen kuin nestemäistä polttoainetta käyttävä raketti lensi ensimmäisen kerran. 16. maaliskuuta 1926 amerikkalaisen Robert Goddardin rakentama pieni raketti nousi 12,4 metrin korkeuteen lennolla, joka kesti 2,5 sekuntia.
Seuraavien vuosien aikana Saksa nousi johtavaan asemaan rakettien kehittämisessä. Tuloksena syntyi V-2-ohjus, jota käytettiin muun muassa Lontoon kaltaisten kaupunkien pommittamiseen toisen maailmansodan loppuvaiheessa.
Vuonna 1945 monet saksalaiset rakettitutkijat siirtyivät töihin Yhdysvaltoihin tai Neuvostoliittoon. He auttoivat rakentamaan suurempia ja tehokkaampia ohjuksia, joita voitiin käyttää myös avaruustutkimuksessa.
Sputnik 1, maailman ensimmäinen satelliitti, laukaistiin Neuvostoliiton raketilla 4. lokakuuta 1957. Kymmenen vuoden kuluessa Yhdysvallat oli saksalaisen tiedemiehen Wernher von Braunin johdolla rakentanut Saturn 5 -raketin, jolla voitiin kuljettaa kolme miestä Kuuhun.
Vuodesta 1979 lähtien Euroopassa on kehitetty Ariane-kantorakettisarja, joka kuuluu maailman tehokkaimpiin ja luotettavimpiin.
