ESAn neljä Cluster-avaruusluotainta ovat havainneet, että Maalla ja muilla planeetoilla on tapana huutaa “Täällä ollaan!” muulle galaksille. Planeettojen lähettämiä viestejä voidaan kuitenkin kuulla ja ymmärtää vain suurten radioteleskooppien avulla. Maan luonnollisia radiosignaaleja vastaanottava muukalaisrotu kuulee sarjan piipityksiä ja vihellyksiä, vähän kuin kuuntelisi R2-D2:ta, Tähtien sodan robottia.
Tällä hetkellä edes nykyaikaisimmat teleskoopit eivät ole riittävän tehokkaita havaitsemaan kaukaisten tähtien ympärillä kiertäviä Maan kokoisia planeettoja. Sama ongelma koskee myös muukalaisastronomia – Maan etsiminen olisi kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Maapallomme radiopurkaukset – jotka ovat 10 000 kertaa voimakkaampia kuin voimakkain sotilastutkasignaali – paljastavat kuitenkin selvästi Maan olemassaolon.
Tutkijat ovat tienneet jo 1970-luvulta lähtien, että magneettikentän omaavat planeetat (mukaan lukien Maa, Jupiter ja Saturnus) lähettävät voimakkaita radiosignaaleja. Säteilut syntyvät kunkin planeetan yläpuolella samoista aurinkohiukkasista, jotka saavat revontulet valaisemaan taivaan alapuolella. Tähän asti tähtitieteilijät olivat olettaneet, että nämä radioaallot leviävät avaruuteen yhä laajenevassa kartiossa, kuten taskulampun valo. Cluster-satelliitin ansiosta tiedämme nyt, että tämä ei pidä paikkaansa.
Kun radioaaltojen purskeet pyyhkäisivät vuorotellen kunkin avaruusaluksen yli, tutkijat pystyivät laskemaan niiden koon ja sijainnin. On käynyt ilmi, että signaalit kulkevat avaruudessa kapeana säteenä. Tämän ansiosta on paljon helpompaa selvittää tarkasti, mistä ne tulevat. Tulevaisuudessa saatamme löytää vieraita maailmoja kuuntelemalla niiden piipityksiä ja vihellyksiä.
