Maailman eteläisimmässä kolkassa valtava, pullonmuotoinen jäävuori on uhannut tuhota kaiken tiellään. Ja ESA:n Envisat-avaruusluotain on seurannut sen jokaista liikettä.
Joka kesä valtavia kelluvia jäälohkareita irtoaa kylmästä Etelämantereesta. Maaliskuussa 2000 tapahtui kuitenkin jotain poikkeuksellista, kun Jamaikan kokoinen jäälohkare irtosi Rossin jäähyllystä.
Seuraavien vuosien aikana maailman suurin tunnettu jäävuori hajosi moniksi palasiksi. Suurin pala, joka tunnetaan nimellä B-15A, ajautui lopulta McMurdo Soundiin, missä se esti merivirtausten kulun ja johti merijään kertymiseen.
Tämä aiheutti ongelmia huoltoaluksille, jotka yrittivät päästä tutkimusasemille. Se tarkoitti myös sitä, että ylimääräinen merijää eristi pingviinit niiden tavanomaisilta ruokailualueilta.
Viime viikkoina B-15A on edennyt tasaisesti kohti merelle ulottuvaa pitkää jääkieltä. Tammikuun alkuun mennessä etäisyys oli kaventunut alle 4 kilometriin.
Tutkijat odottivat näkevänsä jättiläisten törmäyksen, kun B-15A törmäsi kelluvaan Drygalskin jääkielekkeeseen. Sen sijaan jäävuori näytti pysähtyvän paikoilleen ja jopa kääntyvän hieman takaisinpäin.
Näyttää siltä, että B-15A saattaa olla juuttunut matalan meren pohjaan. Saako tuulen, vuoroveden ja pohjan sulamisen vaikutuksesta se lopulta irti ja kellua vapaasti?
Mitä tahansa tapahtuukin, Envisatin tutka ‘näkee’ Etelämantereen pilvien läpi ja tarjoaa tutkijoille eturivin paikan.
