Oletko koskaan kärsinyt auringonpolttamasta? Tämä ihon palaminen johtuu auringon ultraviolettisäteilystä (UV). Vakava auringonpolttama ei ole vain kivulias, vaan se voi myös aiheuttaa ihosyöpää.
Onneksi lähes kaikki haitallinen UV-säteily imeytyy otsonikerrokseen, joka sijaitsee 20–50 km:n korkeudella maanpinnasta. Otsoni on kuitenkin hapen muoto, joka tuhoutuu helposti tiettyjen ihmisen valmistamien kemikaalien vaikutuksesta.
Vuonna 1987 johtavat teollisuusmaat sopivat näiden kemikaalien käytön lopettamisesta vaiheittain. Tästä huolimatta satelliittikuvien perusteella otsonikerroksen oheneminen on jatkunut Etelämantereen yläpuolella. Otsonireikä saavutti ennätyskokonsa vuonna 2000, jolloin se kattoi lähes 30 miljoonaa neliökilometriä, mikä vastaa suunnilleen Pohjois-Amerikan mantereen kokoa. Vuonna 2006 ilmakehästä hävisi vielä suurempi määrä otsonia, vaikka aukko oli hieman pienempi.
Myös arktisen alueen yläpuolelle on ilmestynyt pienempiä otsonikoloja. Näiden kolojen kautta enemmän UV-säteilyä pääsee Euroopan tiheästi asutuille alueille.
ESA:n satelliitit, kuten MetOp ja Envisat, ovat keskeisessä asemassa otsonikadon tutkimuksessa. Niiden avulla tutkijat voivat seurata otsonikadon kokoa ja selvittää tarkemmin, mistä syistä se kasvaa tai pienenee.
Euroopan ensimmäisessä polaarikiertoradalla liikkuvassa sääsatelliitissa, MetOp-A:ssa, on edistyksellinen otsoninmittauslaite. Envisat-satelliitissa on kolme laitetta, joilla voidaan tutkia otsonia ja sitä yläilmakehässä vahingoittavia epäpuhtauksia.
