Vuonna 1957 Sputnikista tuli ensimmäinen keinotekoinen satelliitti, joka onnistui pääsemään avaruuteen. Siitä lähtien on laukaistu tuhansia satelliitteja. Nämä satelliitit, jotka nykyään kiertävät maapalloamme, ovat antaneet meille mahdollisuuden löytää tien kotiin mistä tahansa, puhua ihmisten kanssa ympäri maailmaa milloin tahansa, seurata katoavia metsiä ja jääpeitteitä sekä jopa ennustaa luonnonkatastrofeja.
Mutta satelliittien aikakausi on myös täyttänyt Maan ympärillä olevan avaruuden suurilla, elottomilla metallikappaleilla. Arviolta 30 000 suurta avaruusromun kappaletta kiertää maapalloa. Niihin kuuluu kaikkea käytöstä poistetuista satelliiteista ja hylätyistä rakettiosista aina astronauttien käsineisiin asti. Tämä määrä vain kasvaa!
Lisäksi avaruudessa on miljoonia pienempiä roskia, kuten muttereita, pultteja ja jopa maalihiukkasia. Monet niistä liikkuvat maapallon ympäri 7 km:n sekuntinopeudella. Tuolla nopeudella maalihiukkasella voi olla sama iskuvoima kuin 95 km:n tuntinopeudella ajavalla moottoripyörällä!
Tällainen törmäys vahingoittaisi mitä tahansa satelliittia tai avaruusasemaa ja synnyttäisi uusia vaarallisia avaruusromun palasia. Siksi ESA on asettanut parhaat asiantuntijansa selvittämään ratkaisua tähän hankalaan ongelmaan. No, he saattavat juuri olla löytäneet täydellisen ratkaisun hyödyntämällä yhtä ihmiskunnan vanhimmista tekniikoista – kalaverkkoa.
Käyttämällä avaruusaluksesta laukaistavia, erityisesti tätä tarkoitusta varten suunniteltuja verkkoja voimme napata kuolleita satelliitteja ja tuoda ne alas. Tätä nerokasta ideaa testataan parhaillaan painovoimattomassa tilassa, ja jos kaikki sujuu hyvin, ESA:n ‘e.Deorbit’-missio käynnistyy vuonna 2021, jolloin pääsemme napattamaan muutamia satelliitteja!
Mielenkiintoinen fakta: Jotta satelliitti pysyisi avaruudessa eikä syöksyisi takaisin Maahan, sen on kierrettävä maapalloa yli 28 200 kilometrin tuntinopeudella!
