Mustat aukot ovat maailmankaikkeuden omituisimpia kohteita. Mustalla aukolla ei ole pintaa, kuten planeetalla tai tähdellä. Sen sijaan se on avaruuden alue, jossa aine on romahtanut itseensä. Tämän katastrofaalisen romahduksen seurauksena valtava määrä massaa keskittyy uskomattoman pienelle alueelle. Tämän alueen painovoima on niin suuri, ettei mikään voi paeta sieltä – ei edes valo.
Vaikka mustia aukkoja ei voi nähdä, tiedämme niiden olemassaolosta sen perusteella, miten ne vaikuttavat lähellä oleviin pölypilviin, tähtiin ja galakseihin. Monia niistä ympäröi materiaalista muodostuva kiekko. Kun kiekot pyörivät niiden ympärillä kuin pyörre, ne kuumenevat äärimmäisen kuumiksi ja säteilevät röntgensäteilyä.
Mustia aukkoja on monen kokoisia. Monet niistä ovat vain muutaman kerran Aurinkoa massiivisempia. Nämä ‘tähtimassaiset’ mustat aukot syntyvät, kun raskas tähti, joka on noin 10 kertaa Aurinkoa painavampi, päättää elämänsä supernovaräjähdyksessä. Tähdestä jäljelle jäävä osa – joka on edelleen useiden aurinkomassojen suuruinen – romahtaa alueeksi, jonka halkaisija on vain muutama kilometri.
Useimpien galaksien, mukaan lukien Linnunradan, keskustassa on supermassiivisia mustia aukkoja. Ne voivat olla miljoonia tai miljardeja kertoja painavampia kuin Aurinkomme. Supermassiiviset mustat aukot toimivat myös aktiivisten galaksien ja kvasaareiksi kutsuttujen muinaisten galaksien voimanlähteinä. Kvasaarit voivat olla satoja kertoja kirkkaampia kuin edes suurimmat tavalliset galaksit.
Mustaan aukkoon putoavat esineet venyvät kirjaimellisesti murtumispisteeseen asti. Astronautti, joka uskaltautuisi liian lähelle ja imeytyisi mustaan aukkoon, repeäisi kappaleiksi ylivoimaisen painovoiman vaikutuksesta.
