Ranska, Italia ja Saksa, väistykää. Robottijalkapallon maailmassa Itävalta on kuningas. Tämä 21. vuosisadan jalkapallomuoto on suuressa suosiossa Itävallan Wienin teknillisen yliopiston robotiikan ja mekatroniikan instituutissa. Urheilussa niin taitavilla miniroboteilla on kuitenkin myös paljon vakavampi tarkoitus.
Tähän asti avaruuskäyttöön tarkoitetuille roboteille ei ole annettu minkäänlaista älykkyyttä. Esimerkiksi European Robotic Arm -robottivarsi on täysin riippuvainen ihmisohjaajasta. Sen sijaan minijalkapalloilijat on koulutettu toimimaan älykkäästi, ja niissä on useita eri ohjelmistotasoja. Strategiataso määrittelee robotin sijainnin ja roolin – esimerkiksi käskemällä sitä puolustamaan maalia. Seuraava taso ohjaa monimutkaisia liikkeitä.
Tästä syystä ESA:n Advanced Concept Team on valinnut nämä robottijalkapalloilijat osallistumaan japanilais-eurooppalaiseen ‘Furoshiki’-projektiin. Ajatuksena on levittää neljän kiertoradalla olevan satelliitin väliin valtava verkko aurinkovoiman tuottamiseksi. Minirobotit kiipeävät tämän verkon poikki kiinnittääkseen aurinkokennot paikoilleen.
Tammikuussa 2006 järjestetyssä painovoimattomassa kokeessa kahden Roby Junior -robotin tehtävänä oli kiivetä “leijuvan” verkon yli. Toinen roboteista onnistui tehtävässä 30 sekunnin ajan ja ryömi yli kaksi metriä. Tämä vaatimaton menestys voi jonain päivänä johtaa älykkäiden ja kestävien robottien kehittämiseen, joita avaruuden vihamielinen ympäristö ei pelota. Yksi asia on varma: ensimmäiset ihmiset Marsissa eivät ole yksin.
