Aurinkokunta on täynnä planeettojen muodostumisen jäljiltä jäänyttä ainetta. Avaruudessa liikkuvia pieniä kivenpalasia kutsutaan meteoroideiksi. Jos ne tunkeutuvat planeetan ilmakehään ja palavat siellä, niitä pidetään meteoreina. Joskus suuremmat kivenpalaset säilyvät riittävän kauan, jotta ne törmäävät planeetan pintaan. Maan pinnalla olevia avaruuskiviä kutsutaan meteoriiteiksi.
Meteorit (joita kutsutaan usein “tähdenlennoksi”) ovat hyvin yleinen ilmiö. Jokainen, joka tuijottaa kirkasta yötaivasta, näkee lopulta näitä lyhyitä valojuovia. Meteorit syntyvät, kun meteoriitit tunkeutuvat yläilmakehään noin 15 km/s:n nopeudella! Meteoriittien valojuovat kestävät yleensä alle sekunnin. Kitka ohuessa ilmassa noin 100 km:n korkeudessa saa meteoriitit hehkumaan, kun ne kuumenevat ja tuhoutuvat.
Meteoreja voi nähdä milloin tahansa, mutta paras aika niiden havainnointiin on säännöllisesti toistuvien meteorisateiden aikana. Tällaiset meteorisateet esiintyvät vuosittain suunnilleen samoina päivinä, kun Maa kulkee ohikulkevan komeetan jättämän pölyvirran läpi.
Pääsuihkuja on noin 20, vaikka vain harvat niistä tuottavat jopa 50 meteoria minuutissa. Toisinaan taivas täyttyy tähdenlennosta. Tunnetuimmat “meteorimyrskyt” liittyvät Leonidien meteorimyrskyyn, joka tapahtuu vuosittain 14.–20. marraskuuta. Myrsky on ollut aiemmin niin voimakas, että se on muistuttanut lumisadetta!
Jotkut meteorit ovat liian himmeitä näkyäkseen edes yöllä, mutta ne voidaan havaita tutkalla. Myös muilla planeetoilla esiintyy meteoriparvia. Marsissa meteoriitit palavat yleensä ohuessa ilmakehässä ja muodostavat meteoreja. Kuussa ei kuitenkaan ole ilmaa, joten meteoriitit osuvat maahan ja räjähtävät palamatta loppuun.
