Kuu on liian pieni pitämään ilmaa sisällään. Koska tuulia ei ole, auringonpuoleinen puoli on kuumempi kuin kiehuva vesi, mutta yöpuoli on kylmempi kuin missään muualla Maassa (miinus 180 astetta Celsius).
Suuri osa siitä, mitä tiedämme Kuusta, on peräisin 1960- ja 1970-lukujen robottiluotaimista ja laskeutujista. Jotkut tutkijat uskoivat, että Kuuhun laskeutuva avaruusalus uppoaisi sen pölyiseen pintaan. Amerikkalaiset ja venäläiset laskeutujat osoittivat tämän oletuksen vääräksi. Ne raivasivat tien ihmisten Kuun-matkoille.
Vuosina 1969–1972 kaksitoista miestä käveli Kuun näkyvällä puolella. He jättivät pinnalle tieteellisiä kokeita. He toivat mukanaan myös lähes 400 kg kiviä ja maaperää. Myöhemmillä lennoilla astronautit ajelivat Kuun pinnalla akkukäyttöisellä maastopyörällä.
Viime vuosina monet maat ovat päättäneet palata Kuuhun. Kiertoradalla olevat avaruusalukset ovat tutkineet koko pinnan erittäin yksityiskohtaisesti. Yksi merkittävä löytö oli vesijään esiintyminen kraatterien pohjalla lähellä Kuun napa-alueita. Auringon säteiltä suojassa oleva jää on saattanut olla siellä jo miljoonia vuosia. Tulevat tutkimusmatkailijat voisivat käyttää sitä hapen tuottamiseen ja juomavetenä.
Euroopan ensimmäinen kuualus oli SMART-1, joka kierteli Kuun kiertoradalla marraskuusta 2004 syyskuuhun 2006. SMART-1 otti yksityiskohtaisia kuvia pinnasta ja tutki kivien koostumusta. Lähetys päättyi tarkoitukselliseen törmäykseen Kuun pintaan.
