Avaruusaluksella tarkoitetaan laitetta, joka on suunniteltu lähetettäväksi avaruuteen. Niitä voidaan käyttää Maan havainnointiin, viestintään, navigointiin ja avaruuden tutkimiseen. On myös avaruusaluksia, jotka kuljettavat ihmisiä avaruuteen – niitä kutsutaan ‘miehitetyiksi avaruusaluksiksi’ – sekä sellaisia, jotka kuljettavat avaruusasemille tarvittavia tarvikkeita.
Koska avaruudessa ei ole ilmaa, avaruusalus voi olla muodoltaan melkein mikä tahansa. Koko on suurempi ongelma. Avaruusalus on mahduttava raketin suojakoteloon, ja raketilla on oltava riittävästi tehoa sen nostamiseksi kiertoradalle. Maailman ensimmäinen satelliitti, nimeltään Sputnik, painoi 83,6 kg ja oli koripallon kokoinen. Nykyään viestintäsatelliitit voivat painaa yli 6 tonnia (6000 kg).
Avaruusasemien rakentamiseen käytettävät moduulit ovat vieläkin suurempia. ESA:n 20 tonnin painoinen ATV (Automated Transfer Vehicle) voi kuljettaa jopa 9 tonnia rahtia ja kokeita Kansainväliselle avaruusasemalle.
Avaruusaluksen muoto riippuu pääasiassa siitä, pyöriikö se avaruudessa vai ei.
Jotkut satelliitit, kuten Meteosat, pyörivät ja ovat tynnyrinmuotoisia. Nykyään suurin osa satelliiteista on laatikkomaisia eivätkä ne pyöri. Niiden laitteistot, kuten kamerat, ovat suurimman osan ajasta suunnattuina samaan suuntaan.
Joissakin satelliiteissa on suuret aurinkosiivet (aurinkopaneelit, jotka muuttavat auringonvalon sähköksi), jotka kääntyvät niin, että ne osoittavat aina kohti aurinkoa. Pienissä satelliiteissa on usein neljällä sivulla litteät aurinkopaneelit.
Laskeutumislaitteet ovat erilaisia. Niiden on kestettävä äärimmäistä kuumuutta, kun ne laskeutuvat ilmassa suurella nopeudella. Esimerkiksi Titanille laskeutunut ESA:n Huygens-luotain oli lautasen muotoinen, ja siinä oli eteenpäin suunnattu lämpösuoja.
