Emme voi nähdä mitään siitä, mitä tapahtui maailmankaikkeuden ensimmäisten 300 000 vuoden aikana. Tutkijat yrittävät selvittää sitä atomihiukkasista saamansa tiedon ja tietokonemallien avulla.
Ainoa suora todiste itse alkuräjähdyksestä on heikko hehku avaruudessa. Avaruusalukset ja ilmapalloihin kiinnitetyt kaukoputket havaitsevat tämän epätasaisena kuviona, jossa kaasua on paikoin hieman lämpimämpää ja paikoin viileämpää kaikkialla ympärillämme. Nämä aallot osoittavat myös, missä vetypilvet olivat hieman tiheämpiä.
Miljoonien vuosien kuluessa tiheät alueet vetivät puoleensa ainetta, koska niiden painovoima oli suurempi. Lopulta, noin 100 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen, kaasu oli lämmennyt ja tiivistynyt tarpeeksi, jotta ensimmäiset tähdet pystyivät muodostumaan.
Uusia tähtiä syntyi 10 kertaa nopeammin kuin nykyisessä maailmankaikkeudessa. Suurista tähtijoukoista muodostui pian ensimmäiset galaksit.
Hubble-avaruusteleskooppi ja tehokkaat maanpäälliset teleskoopit ovat nyt alkaneet löytää galakseja, jotka syntyivät noin miljardi vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Nämä pienet galaksit olivat paljon lähempänä toisiaan kuin galaksit ovat nykyään. Törmäykset olivat yleisiä. Aivan kuin kaksi toisiaan kohti liikkuvaa liekkiä, ne sulautuivat yhteen suuremmiksi galakseiksi. Myös Linnunratamme syntyi tällä tavalla.
