Tukahduttavat savusumupilvet; öljyn peittämät rannat; kemikaalien punaisiksi värjäämät joet. Nämä kaikki ovat ilmeisiä esimerkkejä saastumisesta.
Kaikki saastetyypit eivät kuitenkaan ole helposti havaittavissa. Esimerkiksi näkymättömiä kaasupilviä voi leijua kaupunkien ja taajamien yllä. Ne voivat aiheuttaa astmaa ja hengityselinten ongelmia. Ne voivat myös tappaa puita.
Toinen ongelma on selvittää, kuinka laajalle alueelle vaikutukset ulottuvat. Tuulet voivat kuljettaa epäpuhtauksia tuhansien kilometrien päähän, meren toiselta puolelta toiselle. Suurissa jokissa virtaavat kemikaalit voivat saastuttaa monia maita matkallaan merelle.
Sitten on vielä se ongelma, kuka on syyllinen.
Satelliitit ovat keskeisiä aseita tässä loputtomassa taistelussa maapallon puhtauden säilyttämiseksi. Avaruudessa sijaitsevat mittauslaitteet pystyvät havaitsemaan teollisuuden, voimalaitosten ja liikenteen päästämät haitalliset kaasut ja kemialliset jätteet.
Satelliitit pystyvät paikantamaan saasteiden lähteet, seuraamaan niiden liikkumista ilmassa ja havaitsemaan, minne ne päätyvät. Niiden avulla voidaan myös tutkia meren väriä ja havaita öljyvuotoja merellä sekä päivällä että yöllä.
Satojen kilometrien korkeudelta maanpinnan yläpuolelta nämä “taivaan vakoojat” auttavat tunnistamaan suurimpia saasteiden viejä- ja tuojamaita ympäri maailmaa.
