Spektrografeiksi kutsutut erikoislaitteet paljastavat, että Aurinko koostuu lähes kokonaan kahdesta kaasusta: vedystä ja heliumista. Sen pinnan lämpötila on noin 5 500 astetta – yli 20 kertaa kuumempi kuin uunin maksimilämpötila. Keskiosassa lämpötila nousee noin 15 miljoonaan asteeseen, ja kaasun tiheys on noin kymmenkertainen lyijyn tiheyteen verrattuna.
Näin korkeissa lämpötiloissa ja paineissa Aurinkosta tulee ydinreaktori, jossa vety muuttuu heliumiksi. Samalla syntyy valtavia määriä säteilyä. Tämä säteily pääsee pinnalle näkyvänä valona, infrapuna- ja ultraviolettivalona sekä röntgensäteinä.
Joka tunti Aurinko heittää avaruuteen miljardi tonnia kaasua jopa 2 miljoonan kilometrin tuntinopeudella. Siitä huolimatta Aurinko on niin massiivinen, että se voi jatkaa palamistaan miljardeja vuosia.
Auringon aktiivisuus kasvaa 11 vuoden välein. Tällöin sen pinnalla olevien tummien auringonpilkkujen määrä kasvaa. Auringonpilkkusyklin huipulla esiintyy huomattavasti enemmän räjähdysmäisiä aurinkomyrskyjä. Viimeisimmän aurinkomaksimin aikana vuonna 2001 lukuisat aurinkopurkaukset ja koronan massapurkaukset sinkosivat miljardeja tonneja ainetta avaruuteen suurella nopeudella.
Jos nämä myrskyt suuntaavat kohti Maata, niillä voi olla vakavia seurauksia. Ne voivat aiheuttaa sähkökatkoja, vahingoittaa satelliitteja sekä häiritä viestintä- ja navigointijärjestelmiä. Ne aiheuttavat myös Maan revontulet – jotka tunnetaan yleisesti nimillä pohjois- ja etelänvalot.
