Avaruusromu on suuri ongelma. Osa siitä on hyvin suurikokoista, kuten palaneet rakettivaiheet, toimintakyvyttömät avaruusalukset ja muutamat avaruuskävelyjen aikana kadonneet työkalut. Suurin osa siitä on kuitenkin paljon pienempää.
Törmäykset suurten avaruusromun kappaleiden kanssa voivat vaurioittaa avaruusaluksen toimintaa tai jopa tuhota sen, kuten tapahtui ranskalaiselle Cerise-avaruusalukselle vuonna 1996. Myös pienemmät romukappaleet voivat aiheuttaa vakavia vaurioita tai vaarantaa avaruuskävelyllä olevan astronautin turvallisuuden.
Kun Hubble-avaruusteleskoopin aurinkopaneelit tuotiin takaisin Maahan vuonna 2002, ne olivat täynnä jopa 8 mm halkaisijaltaan olevia törmäyskraattereita.
Tällä hetkellä kaukoputket ja tutkat seuraavat yli 12 000 kappaletta avaruusromua, joiden koko on jopa 10 cm. Useat miljoonat kappaleet ovat liian pieniä rekisteröitäviksi, kuten maalihiukkaset ja pöly.
Normaalisti nämä eivät olisi uhka, mutta avaruudessa romu liikkuu suurella nopeudella. Jopa pölyhiukkaset toimivat kuin pienet luodit. ESA pyrkii ratkaisemaan romuongelmaa monin tavoin. Kansainvälisen avaruusaseman Columbus-laboratorio on suojattu erityisellä suojauksella.
Euroopan avaruusoperaatiokeskus (ESOC) seuraa avaruusromua erittäin tarkasti. Se käyttää Kanariansaarilla sijaitsevaa 1 metrin kaukoputkea sekä Saksassa sijaitsevaa tutkajärjestelmää. Mikroskooppisen pienikokoista romua seurataan myös ESA:n Proba-1-satelliitin sekä kansainvälisellä avaruusasemalla toteutettavan ESA:n kokeen avulla.
Näiden tietojen avulla ESOC voi antaa ohjeita siitä, milloin avaruusalus tulisi siirtää turvallisemmalle kiertoradalle. Ne tarjoavat myös varhaisvaroituksen suurista esineistä, jotka ovat tulossa takaisin ilmakehään.
